4.10.2009

Neljätoista -vuotias Kata oli tällä kertaa hereillä sängyssään, kun hän tunsi navan takaa vetoa, jonka tunnisti vuotta aiemmalta aikamatkustus reissulta. Nopea vilkaisu kelloon näytti tytölle kellon olevan kaksi yöllä. Tyttö laittoi kellon ajan muistiin, kun hän olikin taas silmänräpäyksessä oudossa paikassa. Kata ei hätääntynyt vaan lähti päämäärättömästi kävelemään ympäriinsä. Tyttö ei edes hätkähtänyt kun huomasi kaupan ohi kävellessään, että päivän lehden päivämääränä oli 4.10.2005. Kata kyllä mietti miksi oli taas päätynyt samaan päivään kuin aiemmin, mutta eri vuonna, mutta ei antanut ajatuksen häiritä kävelyään.

Tytön kävely päätyi puistoon, jonka tunnisti hämärästi puistoksi, jossa oli vuotta aiemmin ollut Ilhoonin kanssa. Pieni hymy karehti tytön huulilla, tämän muistellessa päivää.

Muistelut keskeytti tappelun äänet jotka kuuluivat vähän matkan päästä. Kata suuntasi askeleensa ääniä kohden ja pian näki kolme isoa poikaa, jotka löivät puolet pienempää poikaa. Vaikka Kata oli vain neljätoista -vuotias pieni tyttö, hän osasi taitavasti itsepuolustusta ja oli ketterä, joten hän päätti auttaa kiusattua poikaa. Tyttö hengitti syvään kunnes huusi. ”Te isot pojat, jotka kiusaa pienempii. Ootte nössöjä, ku kiusaatte pienempii. Menkää kiusaa oman kokosii. Ja jos ette mee, niin mä soitan poliisit!” Kolmikko katsoi tyttöä hetken aivan kuin arvioiden toteuttaisiko tyttö uhkauksensa, kunnes lähtivät nopeasti pois jättäen maahan hakatun pojan. Kata kiirehti pojan luokse ja tunnisti hänet oitis. ”Jung Ilhoon. Miksi sä annat muiden kiusata sua sun syntymäpäivänä? Ja minkä takia ne hakkas sua? Ja miks sä et puolustautunut?” Ennen kuin Ilhoon ehti vastata mihinkään kysymykseen, Kata tajusi viimeisimmän kysymyksen olleen hyvin tyhmä ja totesi. ”Okei tyhmä kysymys, mikset puolustautunut, kun kolme isompaa poikaa hyökkää kimppuun….” Ilhoon katsoi tyttöä ja vastasi vapisevalla äänellä. ”Noona. Ne on isompii kuin mä. Ja sen takii, kun mä en voinu kutsuu niitä mun synttäreille. Äiti ja iskä on taas töissä. Noona… Miten sä oot täällä? Mä yritin ettiä sua viimeks vaikka kuinka kauan, mutten löytäny sua.” Kata auttoi Ilhoonin seisomaan ja vastasi samalla, kun auttoi toista kävelemään. ”Anteeks. Noona kertoo sulle salaisuuden, kunhan saadaan sut paikattua. Okei?” Ilhoon nyökkäsi ja kaksikko käveli Ilhoonin kotiin. Ovella Kata kuitenkin empi hetken, kunnes nuorempi sanoi. ”Kukaan ei oo tosiaankaan kotona.” Tyttö nyökkäsi ja seurasi Ilhoonia sisälle. Sisällä Ilhoon neuvoi mistä löytää ensiapu tarvikkeet ja pian Kata puhdisti toisen haavoja.

Jonkin ajan kuluttua, kun Ilhoonin haavat oli puhdistettu ja laastaroitu, poika kysyi innoissaan. ”Minkä salaisuuden Noona kertoo?” Kata naurahti ja vastasi. ”Noona on oikeesti nuorempi kuin sä. Mä oon syntyny vuonna 1995 ja mä oon oikeasti vuodesta 2009. Mä oon vähän niinkun aikamatkustaja.” Ilhoon kurtisti kulmiaan hetken, kunnes päätyi uskomaan tytön sanoja ja sanoi innoissaan. ”Cool. Senkö takia sä katosit vuosi sitten?” Kata nyökkäsi ja kysyi. ”Mitäs syntymäpäivä sankari haluaa tehdä tänään?” Ilhoonin hymy leveni ja tämä vastasi. ”Valokuvia. Ja taas puistoon.” Tyttö nyökkäsi ja lähti taas seuraamaan nuorempaa ulos talosta.

Valokuvat otettuaan automaatista kaksikko kävelivät puistoon ja alkoivat keskustelemaan istuessaan keinussa. He puhuivat perheistään, koulusta, kavereistaan ja kaikesta mitä mieleen tuli. Harrastuksekseen Ilhoon ilmoitti. ”Mä aloitin syksyllä tanssin. Siis en mitään balettia tai paritanssia, vaan me tanssitaan pääasiassa hip hoppia tai jotain vastaavaa. Se on tosi coolia. Ja mä oon saanu muutaman kaverin sieltä. Mein ryhmässä on kymmenen poikaa ja vanhimmat on Eunkwang hyung ja Minhyuk hyung, jotka ovat viistoista -vuotiaita, Changsub hyung on neljätoista, Hyunsik hyung kolmetoista, Peniel hyung kaksitoista ja Sungjae kymmenen. Sungjae on mein maknae. Sitten mein ryhmään kuuluu vielä muitakin, mutta mä en tykkää niistä niin paljoa…” Ilhoon selitti uudesta harrastuksestaan vielä kauan.

Keinuissa istuessaan Kata kysyi nuoremmalta. ”Miksi muuten kummallakin kerralla, kun mä oon sut nyt nähnyt, niin miks sä et oo viettämässä sun synttäereitä perhees kanssa?” Ilhoon huokaisi ja vastasi. ”Mun perhe on kiireinen. Tosin kyllä me juhlitaan mun synttäreitä, mutta aina viikkoa myöhässä. En tiedä miksi.” Kata nyökytteli hitaasti päätään ja totesi. ”No pääasia, että juhlitte edes joskus…”

Päivän kääntyessä iltaan, Kata tunsi pienen nykäyksen navan takaa ja sanoi. ”Musta tuntuu, että mun täytyy lähteä pian…” Ilhoon mutrusti suutaan ja kysyi. ”Nyt jo? Kai me nähään taas uudestaan?” Tyttö hymyili haikeasti ja vastasi. ”Valitettavasti. Ja mä toivon todella paljon, että tää jatkuu ja me nähään vuoden päästä. Mä yritän, jos silloin saisin korealaista rahaa mukaan ja vaikka voisin ostaa sulle lahjan. Mutta hei. Jos sulle tulee kauheen kova ikävä, niin sulla on mein yhteiset kuvat, niin katsele niitä.” Ilhoon nyökkäsi ja kysyi hiljaa. ”Noona. Saanko mä halata sua? Mulla tulee ikävä sua.” Kata naurahti ja sanoi. ”Saat sä halata mua. Ja muista tulevaisuudessa, sä voit halii mua niin paljon kun haluut. Mua ei haittaa.” Ilhoon nousi pois keinusta ja tuli halaamaan Kataa, johon tyttö vastasi. Pian Kata tunsi vedon navan takaa uudestaan ja totesi. ”Nyt mun on aika lähteä. Heihei.”

Alle sekunnissa Kata oli taas takaisin omassa huoneessa ja huomattuaan sen, tyttö vilkaisi puhelimeensa, nähden että oli taas omassa ajassaan ja kello oli kuusi aamulla.