4.10.2010

Tällä kertaa viisitoista -vuotias Kata oli osannut varautua aikamatkustamiseen paremmin. Taskussaan hänellä oli korealaista rahaa ja käsissään hän piti isoa laukkua, jossa oli kamera ja lahja Ilhoonille.

Maatessaan sängyssä odottaen, tyttö tunsi taas pienen vedon napansa takaa ja nopea vilkaisu kelloon kertoi sen olevan tasan kaksi yöllä ja samassa hän oli toisessa ajassa.

Kata ilmestyi syrjäiselle sivukujalle, josta hän käveli tuttuun puistoon, jossa Ilhoon jo odotti keinuissa. Pojan huomattua tytön, tämä hyppäsi pois keinusta ja juoksi Katan luokse halaamaan toista. ”Sunha noona!” Kata nauroi pojan innostukselle ja sanoi. ”Hyvää syntymäpäivää Ilhoon. Ja eksä täytä nyt kaksitoista? Ja kutsu mua Kata noonaksi.” Ilhoon virnisti ja nyökkäsi kysyen sitten. ”Kata noona toitko sä lahjan mulle kuten lupasit?” Tyttö naurahti ja kaivoi laukustaan paketin ojentaen sen sitten toiselle. Ilhoon avasi lahjan nopeasti ja hihkaisi. ”Ei vitsi! Tää on tosi cool lippis.” Kata naurahti ja sanoi. ”Mä ajattelin että se olis aika kiva lahja. Ainakin se näyttää sopivan sulle.” Ilhoon nyökytteli söpösti, josta Katalle tuli mieleen. ”Ilhoon hei. Olisiks tooosi kiva? Näyttäisit jonku tosi tosi söpön ilmeen.” Poika katsoi tyttöä lyhyen hetken ihmeissään kunnes siirsi kummatkin etusormensa poskilleen ja otti koiranpentu ilmeen. Kata otti kameran laukustaan ja nappasi nopeasti toisesta kuvan. Ilhoon ei välittänyt kamerasta vaan alkoi poseeraamaan söpöjä ilmeitä kameralle. Jonkin ajan kuluttua Ilhoon mutrusti suutaan söpösti ja sanoen. ”Noona. Otetaan yhteiskuvia.” Odottamatta vastausta, poika otti kameran tytön käsistä ja juoksi ohikulkevan naisen luokse, pyytäen häntä auttamaan. Nainen suostui ja tuli ottamaan kaksikosta kuvia.

Lyhyen kuvaus session jälkeen kaksikko kiitti naista ja Kata laittoi kameran takaisin laukkuunsa sanoen. ”Sulla kävi jopa niin hyvä tuuri, että mulla on rahaa mukana. Mennäänkö ostaa jätskii?” Ilhoon värähti ja totesi. ”Mut tääl on kylmä…” Kata virnisti ja totesi. ”Onko se este? Jos sä haluat, nii voidaan mennä kahvilaan ostaa jäätelöö sieltä.” Pienen taivuttelun jälkeen Ilhoon taipui ja kaksikko käveli läheisimpään kahvilaan, joka myös myi jäätelöä. Kata tarjosi synttärisankarille jäätelön ja kaakaon, ottaen saman annoksen itselleenkin.

Syötyään jäätelöt he jäivät vielä juttelemaan kahvilaan kummankin kuluneesta vuodesta. Jossain vaiheessa Ilhoon kysyi. ”Miten sä pystyt siirtymään ajassa? Ja miks sä tuut just tähän päivään?” Kata heilutteli lusikkaa tyhjässä mukissa ja vastasi hitaasti. ”Mä en tiedä. Mulla ei oo mitään tietoa koko aikamatkustus hommasta. Et arvaa kuinka paljon mua pelotti, kun yhtäkkiä on jossain oudossa paikassa ja viel aivan väärässä ajassa. Ja kohtalo on päättänyt tän asian mun puolesta…” Ilhoon nyökkäsi ja jatkoi kyselemistään.

Myöhemmin kaksikko lähti pois kahvilasta kävelemään Ilhoonin johdattamana. Lyhyt matka päätyi suuren rakennuksen pihaan ja poika sanoi. ”Mä alotan täällä koulun ensi vuonna, joten jos ens vuonna tuut taas, niin mä taidan kyllä olla koulussa… Joten muista tää paikka.” Kata naurahti ja kysyi kiusoitellen. ”Kehtaaksä näyttäytyä noonan seurassa kavereiden nähden?” Ilhoon kurtisti kulmiaan ja kysyi. ”Miksen kehtaisi? Noona on maailman nätein tyttö!” Tyttö naurahti ja kysyi vaihtaen aihetta. ”Harrastaksä viel tanssii? Vai olikse vaan hetken huumaa?” Ilhoon nyökkäsi ja sanoi. ”Joo. Mun kaikki hyungit opiskelee tuossa koulussa myös. Ja me ollaan jo aika hyviä. Me harjotellaan yleensä viikonloppuisin.” Kata nyökkäsi hitaasti ja kysyi. ”Voitko sä näyttää joskus jotain?” Ilhoon ei vastannut mitään, vaan kaivoi puhelimen taskustaan laittaen musiikkia soimaan ja alkoi tanssimaan.  Lyhyen tanssi tuokion jälkeen Ilhoon katsoi toista kysyvästi, johon Kata totesi. ”Wow! Sä osaat tanssia. Sä näytät tosi coolilta!” Ilhoon hymyili tyytyväisenä itseensä ja kysyi. ”Vaikka me otettiinki jo kuvia sun kameralla, niin kai silti kuvia kuvausautomaatista?” Kata naurahti nyökäten ja kaksikko lähti tuttua kuvausautomaattia kohden.

Toisen kuvaus session jälkeen ilhoon tuijotti käsissään olevia kuvia ja kysyi. ”Noona? Kai sä tuut joka vuosi, niin otetaan paaljon kuvia, ja mä saan mein yhteiskuvista pienen taulun.” Kata empi hetken, kunnes vastasi pienesti hymyillen. ”Mä en voi luvata mitään, mutta toivotaan, että tuun vielä monena vuotena…”

Kävellessä randomisti ympäriinsä, Kata kysyi. ”Mitä sä haluaisit tehä ens vuonna? Että osaan varautuu.” Poika kallisti päätään hieman miettiessään, kunnes vastasi. ”Kakun, ja ehkä käydä huvipuistossa. Ja ainakin olla sun kanssa.” Vanhempi naurahti ja totesi. ”Eli mun ei tarvii varautua mitenkään. Sit kun tuun, niin käydään vaan kaupassa ja leivotaan kakku.” Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Kata kysyi. ”Kai mä saan nähdä joskus sun huoneen? Nimittäin viime kerralla mä pääsin näkemään vaan olohuoneen ja keittiön.” Ilhoon nyökytteli nopeasti ja vastasi. ”Joo. Voidaan vaikka heti mennä. Kukaan ei oo kotona, joten…” Ilhoon alkoi taas johdattelemaan tyttöä pitkin sekavia katuja ja pian he olivatkin Ilhoonin kodin ovella. Kuitenkin Kata pysähtyi muutama metri ennen ovea, sillä hän tunsi jo tutuksi tulleen nykäisyn navan takaa. Ilhoon huomasi tytön pysähtyneen, joten kysy. ”Noona tuutko?” Kata hymyili pienesti samalla kun pudisti päätään ja vastasi. ”Noona ei tule tällä kertaa. Mun on aika lähteä taas omaan aikaan.” Ilhoon mutrusti suutaan söpösti ja tuli halaamaan sanoen. ”Oli kivaa. Nähdään taas Noona.” Uusi nykäisy navan takaa ja Kata katosi Ilhoonin halauksesta. Kotona vilkaisu kelloon kertoi, että Kata oli tullut kotiin kuudelta aamulla.