4.10.2012

Kata näppäili 17-vuotis lahjaksi saamaansa puhelinta sängyssään, kun tunsi mätkähtävänsä jollekin kovalle.  Tyttö huomasi ensimmäiseksi, että puhelimen kello pysähtyi ja että hän oli hämärässä huoneessa. Tömähdys oli herättänyt huoneessa olijan ja toiselta puolelta huonetta kuului väsynyt mumina. ”Omma? Miksi sä oot mun huoneessa? Kello on vasta kolme yöllä ja mun täytyy herätä vasta seitsemältä.” Kata ähkäisi noustessaan istumaan lattialla ja vastasi. ”Anteeksi Ilhoon. Noona tuli hieman ajoissa.” Ilhoon mumisi jotain itsekseen, kunnes huoneeseen syttyi valo ja huoneen toisella puolella väsyneen näköinen poika hymyili tytölle. Kata virnisti ilkikurisesti ja sanoi. ”Hyvää syntymäpäivää. Eikös nyt oo vuosi 2008? Ja etkö sä neljätoista vuotta täytä?” Ilhoon nyökytteli ja kysyi. ”Noona saanko mä pyytää yhtä juttua?” Kata nyökkäsi, joten poika jatkoi. ”Mä haluan jatkaa nukkumista, joten tuu tänne ja nukutaan.” Kata katsoi poikaa pitkään, kunnes nuorempi sanoi. ”Mä en pure enkä koske mihinkään. Mut pliis. Nukutaan.” Tyttö nyökkäsi ja kömpi pojan viereen, ensin laitettuaan puhelimensa pöydälle ja laukkunsa lattialle.

Myöhemmin aamulla herätyskello herätti kaksikon ja Kata löysi itsensä pienemmän pojan halauksesta.  Tyttö töni toisen pois sängystä ja totesi. ”Sulla on koulua tänään. Joten hop hop herätys.” Ilhoon mulkaisi Kataa, kunnes nousi lattialta ja alkoi laittamaan itseään valmiiksi. Kata itse nousi myös, mutta jäi ajatuksiinsa jumiutuneena istumaan sängylle. Viimein kun Ilhoon oli valmis, tämä palasi huoneeseen ja Kata kysyi mielessään olleen kysymyksen. ”Mut miten mä pääsen pois täältä huoneesta? Eiks sun vanhemmat ja sisko ole hereillä jo?” Ilhoon kohautti olkapäitään ja vastasi. ”Vanhemmat on tähän aikaan jo töissä ja isosisko on yötä kaverinsa luona. Joten sulla ei oo mitään hätää.”  Kata nyökkäsi ja seurasi nuorempaa ulos huoneesta, varmistettuaan että laukku ja puhelin olivat mukana. Keittiössä Ilhoon teki heille aamupalaa. Syödessään Ilhoon kysyi. ”Mitä sä aiot tehdä sillä aikaan, kun mä oon koulussa? Mulla on kyllä lyhyt päivä.” Kata nosti katseensa ruuasta ja vastasi. ”En tiedä. Varmaan kiertelen siellä täällä. Jos mä joskus sattuisin jopa muuttamaan Koreaan ja Seouliin, niin olis se ihan kiva tutustua paikkoihin.” Ilhoon nyökkäsi ja totesi. ”Mun täytyy mennä vaihtaa koulupuku päälle. Odota tässä, niin lähdetään.” Poika katosi takaisin huoneeseensa ja palasi hetken kuluttua siisti koulupuku päällään, joten he lähtivät kohti Ilhoonin koulua. Matkalla Kata kyseli Ilhoonin koulusta ja läksyistä, kunnes he tulivat Ilhoonin koulun porteille. Poika mutrusti suutaan muistuttaen tyttöä. ”Mä pääsen yhdeltä koulusta mikä on hyvin harvinaista, joten ole siihen aikaan täällä. Äläkä eksy! Äläkä puhu tuntemattomille miehille!” Kata naurahti ja vastasi lähtiessään kävelemään poispäin. ”En en. Mä osaan koreaa, niin voin kysyä neuvoa muilta ja en lupaa etten puhu, mutta lupaan etten ainakaan lähde kenenkään mukaan.” Ilhoon heilutti vielä nopeasti tytön perään, kunnes käveli sisälle rakennukseen.

Kata ei montaa metriä Ilhoonin lähdön jälkeen ehtinyt kävellä, kun hänet pysäytti kolme noin hänen ikäistään poikaa. Kukaan heistä ei hymyillyt ja yksi heistä kysyi. ”Kuka sä oot ja miksi sä oot meidän Ilhoonien kimpussa? Me ollaan nähty sut aiemminkin.” Kata katsoi kolmikkoa hetken ja vastasi pää hieman kallellaan. ”Bang Sunha. Ilhoon on mun kaveri? Kuka te itse olette?” Pisin heistä esitteli heidät. ”Me ollaan Ilhoonin hyungit. Mä oon Changsub  ja he ovat Eunkwang ja Minhyuk.” Kata nyökkäsi kahdelle muulle ja Eunkwang jatkoi kyselemistä. ”Mistä sä tunnet Ilhoonin? Miksei Ilhoon ole esitellyt meitä? Missä sä asut? Minkä ikäinen sä oot…?” Poika olisi luultavasti kysellyt enemmän, mutta Minhyuk tönäisi toista, joka hiljeni. Kata punnitsi vastaus vaihtoehtoja mielessään hetken, kunnes päätti vastata hieman muunnellun totuuden. ”Me tavattiin, kun Ilhoon oli kymmenen. Ja sitä saatte kysyä itse Ilhoonilta, että miksei meitä ole esitelty aiemmin. Mä asun Suomessa, jonka takia mä käyn täällä vain kerran vuodessa. Ja mä olen teitä nuorempi.” Kolmikko vilkaisi toisiaan ja Minhyuk kysyi. ”Mitä sä aiot tehä nyt?” Tyttö kohautti olkapäitään ja vastasi. ”En tiedä vielä. Luultavasti kiertelen, koska mä haluaisin muuttaa tänne joskus.” Changsub tuli Katan viereen kietoen toisen kätensä tytön harteille ja kysyen flirttailevasti. ”Sopiskos, jos oppa näyttää parhaimmat paikat?” Kata katsoi toista pitkään, kunnes totesi. ”Sori tyyppi, mut ei kiinnosta. Ja lupasin Ilhoonille, etten lähde vieraitten miesten mukaan. Ja eikö teillä ole koulua?”  Changsub mutrusti suutaan ja antoi käden laskeutua ja palasi takaisin kahden muun pojan vierelle, kun taas Minhyuk vastasi. ”Totta, mutta me voidaan aina lintsata…” Kata pudisteli päätään ja sanoi. ”Ja näytätte nuoremmille huonoa mallia. Ei käy. Te jatkatte matkaanne kouluun ja mä jatkan matkaani toiseen suuntaan. Heippa.” Kolmikko jäi vain katsomaan tytön perään, kun Kata käveli pois heidän luotaan.

Katan päivä kierrellessä kului hyvin nopeasti ja tyttö jopa osasi eksymättä tulla takaisin Ilhoonin koululle. Katan ei tarvinnut odotella kauaa, kun Ilhoon oli jo hänen vieressään. Poika antoi katseensa kulkea tytön päästä varpaisiin, kunnes päätyi siihen  ettei tyttö ollut satuttanut itseään ja varmisti vielä. ”Sä et oo satuttanut itseäs? Et puhunut vieraille miehille?”  Kata hymyili leveästi ja vastasi. ”En satuttanut, mutta puhuin kyllä. Sun Eunkwang hyung, Minhyuk hyung ja Changsub hyung tuli kyselemään multa kaikkea. Luultavasti luuli mua joksikin pedonoonaksi.” Ilhoon katsoi tyttöä kauhuissaan ja kysyi. ”Mitä mä teen nyt? Saiks ne selville, että sä oot aikamatkustaja? Entä jos ne näkee sut ensivuonnakin? Mitä jos…” Kata taputti poikaa olalle rauhoittavasti. ”Ei hätää. Mä en kertonut ensinnäkään tarkkaa ikääni ja sanoin totuuden, että oon Suomesta ja käyn sun luona vain kerran vuodessa. Ja jos ne alkaa epäilemään jotain joskus tulevaisuudessa, niin kerrotaan vaan totuus. Ihan sama uskooko vai ei… Mut lähdetäänkö? Mulla ei oo tänä vuonna mitään erikoista lahjaa sulle, sillä ajattelin viedä sut ostoksille. Koska mä en voi ostaa mitään vaatetta, kun en tiedä miten oot kasvanut vuoden aikana.” Ilhoon nyökkäsi hymyillen ja kaksikko lähti kävelemään kohti ostoskeskusta, joka oli matkanvarrella Ilhoonin kotiin.

Ostoskeskuksessa Kata löysi paljon vaatteita, jotka sysäsi Ilhoonin syliin ja pojan sovituskoppiin. Ilhoon teki pienen muotinäytöksen Katalle ja samalla tyttö otti kamerallaan kuvia pojasta. Muotinäytöksen jälkeen tyttö valitsi muutaman vaatteen joihin tykästyi ja meni maksamaan. Samalla kun Kata oli maksamassa vaatteita, Ilhoon keräsi lopuista vaatteista parhaimmat, joita oli sovittanut ja tuli maksamaan ne Katan perässä itse. Shoppailun jälkeen Ilhoon halusi tarjota jäätelön Katalle, joten he menivät ostoskeskuksen keskellä olevaan kahvilaan, josta sai jäätelöä.

Jäätelöä syödessään Kata kysyi mukamas ohi mennen. ”Onkos sulla jo tyttöystävä? Tai ainakin joku kenestä tykkäät?” Nuorempi melkein sylkäisi jäätelöt suustaan kuullessaan kysymyksen ja vastasi nopeasti. ”Noona! Mä oon vasta neljätoista. Ei tän ikäiset seurustele, vaan keskittyy opiskelemiseen. Miksi ihmeessä sä kyselet tuollaista?” Kata virnisti ja totesi. ”Suomessa monet alkaa jo seurustelemaan hyvin nuorena. Mut kai sulla on joku tyttö josta tykkäät?” Ilhoon laski katseensa hieman punastuneena, kunnes mumisi. ”On yks…” Katan hymy leveni ja kysyi innoissaan. ”Kuka? Kuka? Kuka? Minkä näköinen? Ikäinen? Niminen? Mistä tunnet?” Ilhoon tiputti päänsä pöydälle ja vastasi mumisten. ”Tosi tosi nätti. Mua vuoden nuorempi ja emmä halua kertoa enempää.” Yhtäkkiä Ilhoon nosti päänsä pöydältä ja kysyi. ”Noona tykkäätkö sä jostakusta?” Kata kohautti olkapäitään ja ymmärsi kysymyksen tahallaan väärin. ”2PM:n Wooyoung on niiiin söpö. Ja U-Kissin Soohyun. Tosin Kibum oli mun lemppari, kunnes se lähti bändistä. Sääli. Kibum ja Xander olivat niin loistavia… Oho. Mä en saisi kertoa tulevaisuudesta mitään… Joten hys.” Kata höpötti ohi suunsa, joten hiljeni hymyillen hieman nolostuneena. Ilhoon ei välittänyt tytön höpötyksestä, mutta kiinnostui aiheesta. ”Millasii bändejä sun ajassa on? Voitko kertoa? Mä lupaan, etten kerro kenellekään.” Kata otti paremman asennon tuolissaan ja alkoi kertoa lempi aiheestaan. ”Mun lempi bändi on Beast. Ne debytoi vuoden päästä vähän ennen joulua. Sitten on MBLAQ, 2NE1, DMTN, LED Apple, Teen Top ja Infinite. En jaksa listata kaikkia. Tuossa on vain mun lemppareita. Ja niitä alkaa ensi vuodesta alkaen tulla kuin sieniä sateella. Siis joka vuosi debytoi paljon uusia bändejä…” Kata jatkoi bändeistä puhumista ties kuinka kauan, kunnes vilkaisi kelloon sanoen. ”Tää on menossa pian kiinni, joten jatketaanko matkaa?” Ilhoon nyökkäsi ja kaksikko alkoi kävelemään kohti puistoa, jonka lähellä oli valokuva automaatti, jossa he aina ottivat kuvia. Koska Katalla oli kamera mukanaan, kaksikko otti myös sillä kuvia toisistaan. Kesken kuvaus session Kata totesi. ”Mähän pyysin sua tekemään joku vuosi sellaisia söpöjä ilmeitä. Niin tee taas.” Ilhoon mietti hetken aikaa ja sanoi. ”Mä kuulin tämän jostain ohimennen. 1+1=gwiyomi.” Poika nosti kummatkin etusormet vuorollaan ja laittoi sormet poskilleen. ”2+2=gwiyomi.” Tätä jatkui hetken aikaa söpöjen ilmeiden kanssa, kunnes loppui numero neljään. ”Mä en keksi enempää. Yritän keksiä lisää ensi vuodeksi.” Kata nyökkäsi ja katseli kamerastaan äsken ottamiaan kuvia. Ilhoon tuli tytön viereen katselemaan ja totesi. ”Mä näytän kauhean tyttömäiseltä.” Kata hymyili leveästi todeten. ”Etpä. Sä näytät hyvin söpöltä.” Ilhoon nyrpisti pienesti nenäänsä ja tyytyi kommenttiin.

Kuvat otettuaan he istuivat keinuihin keskustellen mitä seuraavalla tapaamiskerralla tehtäisiin. Ilhoon mietti hetken kunnes sanoi päättävästi. ”Mä haluan esitellä sut mun hyungeille. Ihan sama vaikka ne sais selville, että sä oot aikamatkustaja. Mä luotan niihin sen verran, että tiedän, että ne eivät kerro kenellekään. Ja tehdään jotain kivaa.” Kata nyökkäsi ottaessaan vauhtia ja totesi. ”Me nähdään vuoden päästä. Mun on aika taas lähteä. Nähdään Ilhoon.” Ilhoon ei ehtinyt sanoa enää mitään, kun Kata oli kadonnut jättäen vauhdikkaasti heiluvan keinun…

4.10.2011

Kuusitoista -vuotias Kata odotteli malttamattomana kellon siirtymistä kahteen yöllä. Minuutit tuntuivat kuluvan hyvin hitaasti, mutta viimeinkin tuttu nykäisy navan takaa tuntui ja tyttö oli toisessa ajassa.

Tällä kertaa Kata ilmestyi lähelle koulua, jonka Ilhoon oli näyttänyt hänelle aiemmin ja kello koulun seinällä näytti kolmea. Kata päätti jäädä istumaan koulun portin läheisyyteen, jotta hän näkisi Ilhoonin ja he voisivat jatkaa nopeasti matkaa.

Ei kauaa kestänyt, kun koulun kello soi ja oppilaat alkoivat valua ulos. Kata sai monilta vanhemmilta oppilailta pitkiä katseita, mutta tyttö ei edes huomannut sitä, sillä hänen katseensa oli liimautunut etsimään tiettyä poikaa. Hetken kuluttua tytön odotus palkittiin ja tuttu poika käveli kiireesti pois rakennuksesta. Ilhoonin katse tuntui kiertävän koulun portteja, kunnes päätyi häntä odottavaan tyttöön ja juoksi tämän luokse. Kata tervehti nuorempaa hymyillen ja kysyi. ”Kai tänään on 4.10?” Ilhoon nyökkäsi ja lisäsi. ”Ja vuosi 2007. Kata noona on tänään tosi nätti.” Kata naurahti ja kysyi. ”Ai enkö mä oo sit aiemmin ollu nätti? Mut kiitti silti.” Ilhoon irvisti ja selitti. ”Noona on aina ollut nätti, mutta tällä kertaa sä näytät todella nätiltä.” Kata naurahti ja vaihtoi aihetta. ”Niin onko kukaan kotona sun luona? Jos ei, niin voitais leipoa ja käydä ennen sitä kaupassa.” Ilhoon pudisti päätään ja vastasi. ”Ei ole, joten meillä on koko keittiö vapaassa käytössä. Ja okeis. Mennään.”

Kaksikko käveli ilhoonin ohjastamana lähimpään kauppaan, josta ostivat kakkuun tarvittavat aineet ja muuta pientä naposteltavaa. Ilhoonin kotona taas poika näytti Katalle missä kaikki tarvikkeet olivat ja kaksikko alkoi leipomaan. Kakun ollessa uunissa, Kata kysyi. ”Muistatko, että lupasit näyttää sun huoneen mulle?” Ilhoon nyökkäsi hymyn levetessä ja veti tytön perässään yläkertaan. Pojan huone oli siisti ja avara. Vaaleita seiniä peittivät idolien julisteet, sänky oli pedattu ja pöydällä oli iso pino koulukirjoja. Kuitenkin tytön huomion vei pieni taulu, joka oli selvästi kesken. Taulussa oli Ilhoonin ja Katan yhteiskuvat aiemmilta vuosilta ja odotti selvästi tulevien vuosien kuvia tullakseen täyteen. Tytön huulille ilmestyi hento hymy ja Ilhoon sanoi huomattuaan mitä tyttö katsoi. ”Kuten mä sanoin, että teen mein kuvista taulun.” Sanat muistuttivat tyttöä toisen pienestä lahjasta, joka oli hänen laukussaan, joten hän riensi pois huoneesta takaisin keittiöön ja kaivoi laukustaan kirjekuoren, jonka antoi pojalle. Kuoressa oli kuvia aiemmalta vuodelta, joten Kata sanoi. ”Saat lisää kuvia tauluus.” Ilhoon katseli kuvia hymyillen, kunnes sanoi. ”Kiitti! Mut eikö mein tarvis ottaa se kakku pois uunista? Se on ollu siellä jo jonkun aikaa.” Tyttö vilkaisi kelloa ja nyökkäsi ottaen patakintaat käsiinsä ottaen sitten kakun pois uunista.

Piakkoin talossa leijaili herkullinen tuoksu ja kaksikko koristeli kakkua. Kummallakin oli hauskaa ja puolet kermavaahdosta oli Katan kasvoilla. Lopulta kakku tuli valmiiksi ja Kata asetti kynttilän keskelle kakkua sytyttäen sen sitten.  Ilhoon istahti pöydän päähän ja tyttö kävi sammuttamassa keittiön valot, kunnes alkoi laulamaan syntymäpäivälaulua. Laulu kuitenkin päätyi siihen, että Kata otti kermavaahtoa kakusta ja sipaisi sen pojan nenään. Ilhoon ei tuosta välittänyt kauheasti, vain irvisti ja alkoi syömään kakkua.

He söivät kakusta melkein puolet, kunnes päätyivät olemaan jo liian täynnä makeaa ja alkoivat siivota keittiötä. Tosin siivouksesta ei meinannut tulla mitään, sillä he vain pelleilivät koko ajan.  Kuitenkin lopulta keittiö oli siisti ja Ilhoon kysyi. ”Noona. Voidaanko me mennä ottaa taas kuvia?” Kata nyökkäsi naurahtaen ja he lähtivät ulos kohti tuttua valokuva automaattia. Matkalla he juttelivat taas vuoden aikana tapahtuneista asioista ja kaikesta mitä mieleen tuli. Kuva-automaatin kuvien lisäksi kaksikko otti kuvia Katan kameralla, joka oli taas mukana.

Kuvien oton jälkeen he päätyivät taas tuttuun puistoon keinumaan, jossa Ilhoon kysyi. ”Noona. Milloin sun täytyy lähteä taas? Mikset sä voisi vain jäädä mun luokse?” Kata hymähti ja vastasi. ”Noona ei voi. Ehkä joskus myöhemmin me ollaan samassa ajassa ja samassa maassa. Ja mä en tiedä milloin mun täytyy palata omaan aikaan. Mä en pysty hallitsemaan sitä. Mutta luultavasi piakkoin, kun kello on jo aika paljon.” Ilhoon nyökkäsi pienesti kunnes kysyi. ”Saanko mä halata sua?” Kata nyökkäsi hyväksyvästi, joten Ilhoon nousi keinustaan halaamaan tyttöä, joka kuiskasi pojan korvaan. ”Muista ettei sun tarvii kysyä lupaa halaamiseen. Ja me nähdään taas toivottavasti vuoden päästä.” Samassa tyttö tunsi tutuksi tulleen nykäisyn ja hetkessä Kata oli omassa ajassaan. Kata kaatui väsyneenä sänkyynsä vilkaisten kelloa, joka oli kuusi aamulla. Tyttö ihmetteli hieman, miksi joka kerta hän siirtyisi ajassa kello kaksi aamulla ja palasi takaisin kello kuusi aamulla. Miettiessään aikamatkustusta tyttö nukahti sänkyynsä.

4.10.2010

Tällä kertaa viisitoista -vuotias Kata oli osannut varautua aikamatkustamiseen paremmin. Taskussaan hänellä oli korealaista rahaa ja käsissään hän piti isoa laukkua, jossa oli kamera ja lahja Ilhoonille.

Maatessaan sängyssä odottaen, tyttö tunsi taas pienen vedon napansa takaa ja nopea vilkaisu kelloon kertoi sen olevan tasan kaksi yöllä ja samassa hän oli toisessa ajassa.

Kata ilmestyi syrjäiselle sivukujalle, josta hän käveli tuttuun puistoon, jossa Ilhoon jo odotti keinuissa. Pojan huomattua tytön, tämä hyppäsi pois keinusta ja juoksi Katan luokse halaamaan toista. ”Sunha noona!” Kata nauroi pojan innostukselle ja sanoi. ”Hyvää syntymäpäivää Ilhoon. Ja eksä täytä nyt kaksitoista? Ja kutsu mua Kata noonaksi.” Ilhoon virnisti ja nyökkäsi kysyen sitten. ”Kata noona toitko sä lahjan mulle kuten lupasit?” Tyttö naurahti ja kaivoi laukustaan paketin ojentaen sen sitten toiselle. Ilhoon avasi lahjan nopeasti ja hihkaisi. ”Ei vitsi! Tää on tosi cool lippis.” Kata naurahti ja sanoi. ”Mä ajattelin että se olis aika kiva lahja. Ainakin se näyttää sopivan sulle.” Ilhoon nyökytteli söpösti, josta Katalle tuli mieleen. ”Ilhoon hei. Olisiks tooosi kiva? Näyttäisit jonku tosi tosi söpön ilmeen.” Poika katsoi tyttöä lyhyen hetken ihmeissään kunnes siirsi kummatkin etusormensa poskilleen ja otti koiranpentu ilmeen. Kata otti kameran laukustaan ja nappasi nopeasti toisesta kuvan. Ilhoon ei välittänyt kamerasta vaan alkoi poseeraamaan söpöjä ilmeitä kameralle. Jonkin ajan kuluttua Ilhoon mutrusti suutaan söpösti ja sanoen. ”Noona. Otetaan yhteiskuvia.” Odottamatta vastausta, poika otti kameran tytön käsistä ja juoksi ohikulkevan naisen luokse, pyytäen häntä auttamaan. Nainen suostui ja tuli ottamaan kaksikosta kuvia.

Lyhyen kuvaus session jälkeen kaksikko kiitti naista ja Kata laittoi kameran takaisin laukkuunsa sanoen. ”Sulla kävi jopa niin hyvä tuuri, että mulla on rahaa mukana. Mennäänkö ostaa jätskii?” Ilhoon värähti ja totesi. ”Mut tääl on kylmä…” Kata virnisti ja totesi. ”Onko se este? Jos sä haluat, nii voidaan mennä kahvilaan ostaa jäätelöö sieltä.” Pienen taivuttelun jälkeen Ilhoon taipui ja kaksikko käveli läheisimpään kahvilaan, joka myös myi jäätelöä. Kata tarjosi synttärisankarille jäätelön ja kaakaon, ottaen saman annoksen itselleenkin.

Syötyään jäätelöt he jäivät vielä juttelemaan kahvilaan kummankin kuluneesta vuodesta. Jossain vaiheessa Ilhoon kysyi. ”Miten sä pystyt siirtymään ajassa? Ja miks sä tuut just tähän päivään?” Kata heilutteli lusikkaa tyhjässä mukissa ja vastasi hitaasti. ”Mä en tiedä. Mulla ei oo mitään tietoa koko aikamatkustus hommasta. Et arvaa kuinka paljon mua pelotti, kun yhtäkkiä on jossain oudossa paikassa ja viel aivan väärässä ajassa. Ja kohtalo on päättänyt tän asian mun puolesta…” Ilhoon nyökkäsi ja jatkoi kyselemistään.

Myöhemmin kaksikko lähti pois kahvilasta kävelemään Ilhoonin johdattamana. Lyhyt matka päätyi suuren rakennuksen pihaan ja poika sanoi. ”Mä alotan täällä koulun ensi vuonna, joten jos ens vuonna tuut taas, niin mä taidan kyllä olla koulussa… Joten muista tää paikka.” Kata naurahti ja kysyi kiusoitellen. ”Kehtaaksä näyttäytyä noonan seurassa kavereiden nähden?” Ilhoon kurtisti kulmiaan ja kysyi. ”Miksen kehtaisi? Noona on maailman nätein tyttö!” Tyttö naurahti ja kysyi vaihtaen aihetta. ”Harrastaksä viel tanssii? Vai olikse vaan hetken huumaa?” Ilhoon nyökkäsi ja sanoi. ”Joo. Mun kaikki hyungit opiskelee tuossa koulussa myös. Ja me ollaan jo aika hyviä. Me harjotellaan yleensä viikonloppuisin.” Kata nyökkäsi hitaasti ja kysyi. ”Voitko sä näyttää joskus jotain?” Ilhoon ei vastannut mitään, vaan kaivoi puhelimen taskustaan laittaen musiikkia soimaan ja alkoi tanssimaan.  Lyhyen tanssi tuokion jälkeen Ilhoon katsoi toista kysyvästi, johon Kata totesi. ”Wow! Sä osaat tanssia. Sä näytät tosi coolilta!” Ilhoon hymyili tyytyväisenä itseensä ja kysyi. ”Vaikka me otettiinki jo kuvia sun kameralla, niin kai silti kuvia kuvausautomaatista?” Kata naurahti nyökäten ja kaksikko lähti tuttua kuvausautomaattia kohden.

Toisen kuvaus session jälkeen ilhoon tuijotti käsissään olevia kuvia ja kysyi. ”Noona? Kai sä tuut joka vuosi, niin otetaan paaljon kuvia, ja mä saan mein yhteiskuvista pienen taulun.” Kata empi hetken, kunnes vastasi pienesti hymyillen. ”Mä en voi luvata mitään, mutta toivotaan, että tuun vielä monena vuotena…”

Kävellessä randomisti ympäriinsä, Kata kysyi. ”Mitä sä haluaisit tehä ens vuonna? Että osaan varautuu.” Poika kallisti päätään hieman miettiessään, kunnes vastasi. ”Kakun, ja ehkä käydä huvipuistossa. Ja ainakin olla sun kanssa.” Vanhempi naurahti ja totesi. ”Eli mun ei tarvii varautua mitenkään. Sit kun tuun, niin käydään vaan kaupassa ja leivotaan kakku.” Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Kata kysyi. ”Kai mä saan nähdä joskus sun huoneen? Nimittäin viime kerralla mä pääsin näkemään vaan olohuoneen ja keittiön.” Ilhoon nyökytteli nopeasti ja vastasi. ”Joo. Voidaan vaikka heti mennä. Kukaan ei oo kotona, joten…” Ilhoon alkoi taas johdattelemaan tyttöä pitkin sekavia katuja ja pian he olivatkin Ilhoonin kodin ovella. Kuitenkin Kata pysähtyi muutama metri ennen ovea, sillä hän tunsi jo tutuksi tulleen nykäisyn navan takaa. Ilhoon huomasi tytön pysähtyneen, joten kysy. ”Noona tuutko?” Kata hymyili pienesti samalla kun pudisti päätään ja vastasi. ”Noona ei tule tällä kertaa. Mun on aika lähteä taas omaan aikaan.” Ilhoon mutrusti suutaan söpösti ja tuli halaamaan sanoen. ”Oli kivaa. Nähdään taas Noona.” Uusi nykäisy navan takaa ja Kata katosi Ilhoonin halauksesta. Kotona vilkaisu kelloon kertoi, että Kata oli tullut kotiin kuudelta aamulla.

4.10.2009

Neljätoista -vuotias Kata oli tällä kertaa hereillä sängyssään, kun hän tunsi navan takaa vetoa, jonka tunnisti vuotta aiemmalta aikamatkustus reissulta. Nopea vilkaisu kelloon näytti tytölle kellon olevan kaksi yöllä. Tyttö laittoi kellon ajan muistiin, kun hän olikin taas silmänräpäyksessä oudossa paikassa. Kata ei hätääntynyt vaan lähti päämäärättömästi kävelemään ympäriinsä. Tyttö ei edes hätkähtänyt kun huomasi kaupan ohi kävellessään, että päivän lehden päivämääränä oli 4.10.2005. Kata kyllä mietti miksi oli taas päätynyt samaan päivään kuin aiemmin, mutta eri vuonna, mutta ei antanut ajatuksen häiritä kävelyään.

Tytön kävely päätyi puistoon, jonka tunnisti hämärästi puistoksi, jossa oli vuotta aiemmin ollut Ilhoonin kanssa. Pieni hymy karehti tytön huulilla, tämän muistellessa päivää.

Muistelut keskeytti tappelun äänet jotka kuuluivat vähän matkan päästä. Kata suuntasi askeleensa ääniä kohden ja pian näki kolme isoa poikaa, jotka löivät puolet pienempää poikaa. Vaikka Kata oli vain neljätoista -vuotias pieni tyttö, hän osasi taitavasti itsepuolustusta ja oli ketterä, joten hän päätti auttaa kiusattua poikaa. Tyttö hengitti syvään kunnes huusi. ”Te isot pojat, jotka kiusaa pienempii. Ootte nössöjä, ku kiusaatte pienempii. Menkää kiusaa oman kokosii. Ja jos ette mee, niin mä soitan poliisit!” Kolmikko katsoi tyttöä hetken aivan kuin arvioiden toteuttaisiko tyttö uhkauksensa, kunnes lähtivät nopeasti pois jättäen maahan hakatun pojan. Kata kiirehti pojan luokse ja tunnisti hänet oitis. ”Jung Ilhoon. Miksi sä annat muiden kiusata sua sun syntymäpäivänä? Ja minkä takia ne hakkas sua? Ja miks sä et puolustautunut?” Ennen kuin Ilhoon ehti vastata mihinkään kysymykseen, Kata tajusi viimeisimmän kysymyksen olleen hyvin tyhmä ja totesi. ”Okei tyhmä kysymys, mikset puolustautunut, kun kolme isompaa poikaa hyökkää kimppuun….” Ilhoon katsoi tyttöä ja vastasi vapisevalla äänellä. ”Noona. Ne on isompii kuin mä. Ja sen takii, kun mä en voinu kutsuu niitä mun synttäreille. Äiti ja iskä on taas töissä. Noona… Miten sä oot täällä? Mä yritin ettiä sua viimeks vaikka kuinka kauan, mutten löytäny sua.” Kata auttoi Ilhoonin seisomaan ja vastasi samalla, kun auttoi toista kävelemään. ”Anteeks. Noona kertoo sulle salaisuuden, kunhan saadaan sut paikattua. Okei?” Ilhoon nyökkäsi ja kaksikko käveli Ilhoonin kotiin. Ovella Kata kuitenkin empi hetken, kunnes nuorempi sanoi. ”Kukaan ei oo tosiaankaan kotona.” Tyttö nyökkäsi ja seurasi Ilhoonia sisälle. Sisällä Ilhoon neuvoi mistä löytää ensiapu tarvikkeet ja pian Kata puhdisti toisen haavoja.

Jonkin ajan kuluttua, kun Ilhoonin haavat oli puhdistettu ja laastaroitu, poika kysyi innoissaan. ”Minkä salaisuuden Noona kertoo?” Kata naurahti ja vastasi. ”Noona on oikeesti nuorempi kuin sä. Mä oon syntyny vuonna 1995 ja mä oon oikeasti vuodesta 2009. Mä oon vähän niinkun aikamatkustaja.” Ilhoon kurtisti kulmiaan hetken, kunnes päätyi uskomaan tytön sanoja ja sanoi innoissaan. ”Cool. Senkö takia sä katosit vuosi sitten?” Kata nyökkäsi ja kysyi. ”Mitäs syntymäpäivä sankari haluaa tehdä tänään?” Ilhoonin hymy leveni ja tämä vastasi. ”Valokuvia. Ja taas puistoon.” Tyttö nyökkäsi ja lähti taas seuraamaan nuorempaa ulos talosta.

Valokuvat otettuaan automaatista kaksikko kävelivät puistoon ja alkoivat keskustelemaan istuessaan keinussa. He puhuivat perheistään, koulusta, kavereistaan ja kaikesta mitä mieleen tuli. Harrastuksekseen Ilhoon ilmoitti. ”Mä aloitin syksyllä tanssin. Siis en mitään balettia tai paritanssia, vaan me tanssitaan pääasiassa hip hoppia tai jotain vastaavaa. Se on tosi coolia. Ja mä oon saanu muutaman kaverin sieltä. Mein ryhmässä on kymmenen poikaa ja vanhimmat on Eunkwang hyung ja Minhyuk hyung, jotka ovat viistoista -vuotiaita, Changsub hyung on neljätoista, Hyunsik hyung kolmetoista, Peniel hyung kaksitoista ja Sungjae kymmenen. Sungjae on mein maknae. Sitten mein ryhmään kuuluu vielä muitakin, mutta mä en tykkää niistä niin paljoa…” Ilhoon selitti uudesta harrastuksestaan vielä kauan.

Keinuissa istuessaan Kata kysyi nuoremmalta. ”Miksi muuten kummallakin kerralla, kun mä oon sut nyt nähnyt, niin miks sä et oo viettämässä sun synttäereitä perhees kanssa?” Ilhoon huokaisi ja vastasi. ”Mun perhe on kiireinen. Tosin kyllä me juhlitaan mun synttäreitä, mutta aina viikkoa myöhässä. En tiedä miksi.” Kata nyökytteli hitaasti päätään ja totesi. ”No pääasia, että juhlitte edes joskus…”

Päivän kääntyessä iltaan, Kata tunsi pienen nykäyksen navan takaa ja sanoi. ”Musta tuntuu, että mun täytyy lähteä pian…” Ilhoon mutrusti suutaan ja kysyi. ”Nyt jo? Kai me nähään taas uudestaan?” Tyttö hymyili haikeasti ja vastasi. ”Valitettavasti. Ja mä toivon todella paljon, että tää jatkuu ja me nähään vuoden päästä. Mä yritän, jos silloin saisin korealaista rahaa mukaan ja vaikka voisin ostaa sulle lahjan. Mutta hei. Jos sulle tulee kauheen kova ikävä, niin sulla on mein yhteiset kuvat, niin katsele niitä.” Ilhoon nyökkäsi ja kysyi hiljaa. ”Noona. Saanko mä halata sua? Mulla tulee ikävä sua.” Kata naurahti ja sanoi. ”Saat sä halata mua. Ja muista tulevaisuudessa, sä voit halii mua niin paljon kun haluut. Mua ei haittaa.” Ilhoon nousi pois keinusta ja tuli halaamaan Kataa, johon tyttö vastasi. Pian Kata tunsi vedon navan takaa uudestaan ja totesi. ”Nyt mun on aika lähteä. Heihei.”

Alle sekunnissa Kata oli taas takaisin omassa huoneessa ja huomattuaan sen, tyttö vilkaisi puhelimeensa, nähden että oli taas omassa ajassaan ja kello oli kuusi aamulla.

4.10.2008

Kolmetoista -vuotias Kata Heräsi vieraasta paikasta ja oman sängyn sijasta kovalta asfaltilta. Tyttö katseli hämmentyneenä ympärilleen ja nousi seisomaan. Paikka ei näyttänyt miltään tutulta paikalta lähellä kotia tai oikeastaan paikka ei näyttänyt miltään paikalta Suomessa. Syrjäisen kadun seinillä oli värikkäitä graffiteja ja talot näyttivät reilusti erilaisemmilta, kuin kotona.

Kata lähti kulkemaan pitkin katua toivoen löytävänsä jonkun, joka osaisi kertoa missä hän oli ja ehkä jopa neuvoa reitin takaisin kotiin. Tytöllä ei ollut mitään tietoa miten oli paikkaan joutunut, sillä viimeisin muisto oli, kun hän oli mennyt nukkumaan omaan sänkyyn ja seuraavaksi herännyt asfaltilta vieraassa paikassa, jossa tällä hetkellä ei näyttänyt olevan ketään.

Hetken aikaa kuljettuaan ympärilleen katsellen eksyneen oloisena, Kata tunsi jonkun nykivän hihaansa. Tyttö katsoi viereensä nähden noin kymmen vuotiaan pojan, joka hänen laillaan oli aasialainen ja erittäin söpö ja joka kysyi.
”Noona. Ootko sä eksyksissä?” Kata kurtisti kulmiaan, sillä vaikka hän olikin ymmärtänyt mitä poika oli sanonut, poika oli puhunut koreaa eikä suomea. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Kata vastasi samalla kielellä. ”Oon. Missä mä oon ja miks sä puhut koreaa?” Poika katsoi tyttöä hölmistyneenä ja vastasi. ”Onko noona ihan tyhmä? Me ollaan Etelä-Koreassa, Seoulissa. Tänään on 4.10.2004. Mikä noonan nimi on? Mun nimi on Jung Ilhoon. Mulla on tänään synttärit. Mä täytän kymmenen vuotta.” Kata tuijotti hetken poikaa miettien uskoa vai ei, lopulta päätyen uskomaan pojan sanoja ja mutisi itsekseen. ”Miten himputissa mä oon Koreassa ja vielä enemmän miten mä oon neljä vuotta menneisyydessä…?” Ilhoon ei onneksi kuullut tytön mutinaa ja Kata vastasi. ”Sori. Mä taisin lyödä pääni. Mun nimi on Kata Siren, mutta mun korealainen nimi on Bang Sunha. Hyvää syntymäpäivää. Mikset oo juhlimassa sun synttäreitä?” Poika mutrusti suutaan surullisen näköisenä ja vastasi katse maahan luotuna. ”Mun äiti ja isä on töissä ja isosisko on kavereiden luona. Miks sulla on ulkomaalainen nimi?” Kata hymyili myötätuntoisesti pojalle ja vastasi. ”Mä asun Suomessa, niin sen takia mulla on sellanen nimi. No jos sulla ei ole ketään kenen kanssa viettää synttäreitä, niin kelpaanko mä? Mulla ei oo kyllä rahaa, mutta voidaan kierrellä ja vaikka mennä puistoon.” Ilhoon nyökkäsi iloisesti ja tarttui Katan käteen ohjaten tyttöä lähimpään puistoon.

Kaksikon päivä kului leikkien ja keinuissa keinuessaan Ilhoon kysyi. ”Noona. Minkä ikäinen sä olet?” Kata hidasti vauhtiaan ja vastasi hymyillen. ”Kolmetoista.” Ilhoon hidasti myös vauhtiaan ja sanoi erittäin leveästi. ”Mun sisko on kanssa kolmetoista. Teistä tulis varmasti hyvät ystävät.” Kata nyökkäsi hitaasti ja totesi mielessään, että todennäköisimmin niin ei tulisi tapahtumaan.

Hetken aikaa vielä keinuttuaan Ilhoon hyppäsi pois keinusta ja sanoi. ”Tuu. Mennään käymään yhdessä paikassa.” Tyttö hyppäsi myös keinusta ja lähti seuraamaan nuorempaa poikaa. Pian kaksikko tuli valokuva automaatin luokse ja Ilhoon sanoi. ”Mä tiiän miten tästä koneesta saa ilmatteeks kuvia. Tuu. mä haluan noonan kanssa samaan kuvaan.” Kata nyökkäsi ja meni nuoremman perässä automaattiin. Ilhoon näpersi hetken kunnes tämän kasvoille levisi tyytyväinen ilme ja automaatin näytöllä alkoi numerot kymmenestä alaspäin vilkkumaan. Ilhoon asettui seisomaan Katan taakse, joka istui ja sanoi tytölle. ”Hymyile ja tee söpöi ilmeitä.” vanhempi naurahti ja alkoi Ilhoonin perässä tekemään erilaisia ilmeitä söpöstä hullunkurisiin.

Kuvaus session jälkeen kaksikko odotti kuvia ja Ilhoon ojensi puolet kuvista tytölle sanoen. ”Muistoja tästä päivästä. Musta tuntuu, että mun tarvii mennä kotiin. Kello on jo kuus. Mun vanhemmat on varmaan tosi huolestuneita jo. Heippa Sunha noona.” Kata heilutti Ilhoonille ja katsoi toisen menoa, kunnes ei enää nähnyt toisesta jälkeäkään.

Ennen kuin Kata ehti miettimään miten pääsisi takaisin omaan aikaansa ja omaan kotiinsa, tyttö tunsi outoa vetoa navan takaa ja silmän räpäyksessä hän oli toisessa paikassa.

Kata tunnisti paikan kotinsa eteiseksi ja juoksikin heti etsimään äitiään. Löydettyään etsimänsä tyttö kysyi äidiltään. ”Äiti äiti äiti. Mikä päivä tänään on ja mikä vuosi?” Tytön äiti katsoi lastaan hetken ihmetellen, kunnes vastasi. ”4.10.2008 ja kello on kuusi aamulla. Mitä sä teet tähän aikaan jalkeilla? Eiks sun koulu ala vasta yhdeksältä?” Kata kohautti olkapäitään ja lähti omaan huoneeseensa aikeena nukkua vielä hetken, kunnes muisti valokuvat, jotka olivat olleet koko ajan hänen kädessä. Tyttö katsoi niitä hymyillen ja miettien miten kaikki oli tapahtunut ja tapaisiko vielä joskus Ilhoonia.