Ulkona Jiyong katseli ympärilleen ja totesi.

”Mä tiiän jo missä me ollaan. Me oltiin yhen mun tutun omistamas baaris. Se kenen vatsan päält sä otit puhelimes, nii oli Seunghyun hyung. Tän paikan omistaja. Täst kestää kävellä jotai kolme varttii meille, joten mennääks me kävellen vai tilataanks taksi?”

Katsoin jaloissani olevia korkokenkiä ja vastasin.

”Jos vaa soittaisit sen taksin. Olis paljon helpompaa.”

Jiyong nyökkäsi ja alkoi soittamaan taksia. Itse vuorostaan katselin tylsistyneenä ympärilleni. Alue, jossa olimme, oli melko kalliin näköistä paikkaa ja tunnistin kauppoja, joissa kävin mielelläni shoppailemassa.

Tympääntyneenä istahdin katukivetykselle ja aloin hyräillä biisiä, jonka olimme Jiyongin kanssa kehitelleet karkottamaan vitutustamme. Ei kauaa kestänyt, kun ystäväni istahti viereeni ja alkoi laulamaan hyräilemäni biisin sanoja.

Musiikillisen hetkemme keskeytti kysymys.

”Miks te istutte siinä? Tarviitteks te kyytii?”
Käännyimme katsomaan kysyjää ja huomasin katsovan erittäin söpön jätkän silmiin. Jiyong hihkaisi erittäin epä poikamaisesti ja vastasi.
”Me odotetaan taksii, mut siin kestää jotai kymmenen minuuttii. Wooyoung mitä sä tääl teet?”
Wooyoungiksi kutsuttu kyykistyi tasollemme ja vastasi naurahtaen.

”Sä taisit kuiteskin juoda pääs vähän liian täyteen. Mehän nähtiin yöllä. Ja itseasias huomasin, ku lähitte tuolt sisältä.”

Wooyoung käänsi katseensa Jiyongista muhun todeten.
”Sä näytät siltä, ettet myöskään muista mitään yöllisestä, niin mä oon Jiyongin kaveri Wooyoung. Me tanssittii eile yhes jonku aikaa, kunnes Seunghyun hyung kaappas sut itellensä.”

Kurtistin kulmiani ja kysyin.

”Ööö. Ooksä se bisnespoika?”
Wooyoungin hymy leveni ja tämä nyökkäsi. Nyökkäsin hitaasti ja jätkä kysyi.
”Teit tulee siis taksi hakemaan, mut haluisitteks te kyydin multa?”
Katsoin Jiyongia kysyvästi, joka nyökytteli innoissaan. Kohautin olkapäitäni ja vastasin Jiyongin puolesta.
”Joo. Jos vaan olisit niin kiltti.”

Wooyoung nyökkäsi hymyillen ja sanoi.
”No kiva. Tulkaa, nii mennää mun autolle.”
Nousimme seisomaan ja seurasimme jätkää vähän matkaa hänen autollensa. Jiyong päästi mut istumaan etupenkille, joten käytin mahdollisuuden kysyen asioita Wooyoungilta.

”Jiyong on kertonu, ett sä oot bisnesmies. Mitä sä siis teet työkses ja minkä ikänen sä oot?”
Wooyoung naurahti ja vastasi.
”Mä oon kakskytkolme ja mä oon Neferet nimisen kauppakeskuksen johtaja.”

Mutrustin suutani ja kysyin.
”Eksä oo sit kauheen kiireinen koko ajan? Ett miten sä oot ehtiny tulee bilettää?”

Wooyoung virnisti ja vastasi kiltisti.
”No onhan se työ aikaa vievää, mut kyl mul on loppujen lopuks aika paljon vapaa-aikaa... Mut saanks mä kysyy sult jotain vuorostaan?”
Nyökkäsin ja Wooyoung sanoi.

”Jiyong hyung on kyl kertonu aika paljon susta, mut haluun ite kysyy. Ootko sä töissä vai opiskeleks sä? Ja millon sulla on synttärit?”
”Mä opiskelen kotiäidiks... Ei kai. Mä opiskelen itteeni muotisuunnittelijaksi ja musiikkituottajaks. Ja synttärit mulla on kolmen kuukauden päästä, eli viides elokuuta. Ja sillon mä tosiaankin täytän kakskytkaks.”
Wooyoung nyökkäsi ja kysyi muka ohimennen.
”Seurusteleks sä?”
Pudistin päätäni ja vastasin todeten.
”En. Poikaystävät on vaan tiellä ja rajottaa elämää. Sinkkuna on paljon helpompaa ja aina kun tarviin apuu, niin Jiyong esittää mun poikaystävää.”

Wooyoung ynähti ja kysyin vuorostani.
”Seurusteleksä sitten?”
Jätkä pudisti päätään ja vastasi.

”En. Mut mun porukat ilmoitti, ett ne alkaa pian ettimään mulle sopivaa naista, heidän tuttavapiiristään. Joka luultavasti tarkottaa, että mä meen naimisiin parin vuoden sisällä jonkun rikkaan ja fiksun naisen kanssa.”
Värähdin, sillä aloin miettimään, jos itselleni kävisi niin, joten totesin.
”Mä en pystyis kuvittelee itteeni naimisiin viel moneen vuoteen. Sehän tarkoittais sitä, että mä en sais enää käydä bilettämässä ja riehua enää jokapaikassa, vaan joutuisin olemaan kiltisti kotona ja pitämään jotain extra tylsiä juhlia.”

Jiyong, joka oli kuunnellut keskusteluamme, totesi lohduttavasti.

”No mä ainakin voin pitää huolta siitä, että kenen tahansa kanssa sä meet naimisiin, niin mä en luovu susta ja vaikka pakonedessä sieppaan sut viikonloppusin.”

Hymyilin Jiyongille ja huomasin meidän saapuneen viimeinkin Jiyongin kodin oven eteen. Aukaisin auton oven ja sanoin Wooyoungille.

”Kiitti tosi paljon, ett heitit meiät. Ja toivottavasti nähdään vielä joskus.”
Wooyoung nyökkäsi hymyillen ja lähti, kun olin lyönyt oven kiinni.